Hyvä Lukijani,
säkkipimeänkin jälkeen koittaa aina uusi aamu. Todistan väitteen oikeaksi yläpuolella olevalla kuvalla.
Minulta kysytään usein, eikö pimeä pelota yksin kulkiessa. Niin kysyi kaksi ikäistäni naista, kun tänne läksin. Sivumennen sanoen: kysyvät joka kerta. Mutta vaikka viisainta vastausmallia olenkin usein miettinyt, niin olen päätynyt siihen, että kannattaa miettiä tarkoin ennen kuin mitään hötäisee. ”Ei pelota” on ehdottomasti väärä vastaus ja reaktio sama kuin pistäisi vastapuolta nuppineulalla persuuksiin. Seuraa äänekäs älämölö ja kiivas todistelu kuin käräjäsalissa. Ei kyllä voi pitää paikkaansa! Millä vastaaja todistaa pelottomuuden oikeaksi? Kuin väittäisi lipeäkalaa jouluherkuksi! Ratkaisumalli: koittaa vastata niin, ettei kuulija aisti siinä vastaväitettä. Siihen tosin itse katsoo olevansa oikeutettu. Konkluusio: en ole keksinyt viisainta vastausmallia.
Toki voi aina lähteä heikoille jäille ja esittää vastakysymyksen pelon syystä, mitä en toki suosittele. Yltiöpäisempi ottaa lisäriskin ja pyytää kysyjää peräti yksilöimään pelon syyt. Mutta nokkela Lukijani kyllä huomaa heti, että tulokulma on väärä. Eiväthän useimmat pelot ole järkeen perustuvia. No, tällä kämpällä realistisin pelko olisi, etten pääsisi ulos palavasta kämpästä tai että iskisin kirveen kohti reisivaltimoa. Mutta silloinkin olisi peli pelattu yhdellä iskulla itsekseen liiterissä soholatessa.
Olisiko realistista pelätä, että RUS ampuu rajan takaa pirtin säleiksi? Tälle vaihtoehdolle olisi vielä joitakin vuosia sitten naurettu makeasti. Nyt ehkä tyydytään vain vaisusti hymähtämään? Myönnettävä on, että silloin, kun rajan yli tulvi epäselvä määrä epäselvätaustaista porukkaa, pelotti. Kävi mielessä lämmittäisinkö saunan ja keittelisin kupposen sajua, jos ovesta tormaisi sisään puolenkymmentä pakistanilaista ja pari afgaania? Jälkeläisen mökin alahyllylle jättämä Stolitchnaya ei ehkä kelpaisi kuin itselle.
Mutta mennään ytimeen: mitä pelko on? Jos aloitan edellä mainituista ikäisistäni naisista, ovat molemmat eläneet koko ikänsä katulamppujen valon ulottuvilla odottamassa, että liikennevalot vaihtuvat. Olosuhteiden outous ohjaa ajattelun ”tietämättömyyden antamaan varmuuteen” *. Sillä konstilla voittaa väittelyn mistä tahansa aiheesta. Ehkä Lukijallanikin on, kirjoittajan lailla, omakohtaista kokemusta ainakin varman, mutta tietämättömän väittäjän roolista . ;D
(* Kuuntelin juuri Anneli Kannon kirjan nimeltä ”Kirjoittamassa”. Tuo ilmaus on sieltä, ehkä Annelikin lainasi sen jostakin? Hyvin sanottu joka tapauksessa. Ja hyvä kirja, jos kohta osa käytännön ohjeista olikin suunnattu ammattikirjoittajille.)
###
Suolta lompostelin harjun vierustalle. Silmä tarttui heiveröiseen polkuun johdattaen harjun rinteelle. Hiekkarinteestä löytyi vanha kaivuutyö ja pesän suuaukko. Lapiokäpälä oli löytänyt sopivan petäjäjuurakon, jonka uumeniin lapioinut noin 30 cm halkaisijaltaan olevan aukon. Tutkailin puun ympäristöä löytäen ainakin kolme muuta aukkoa. Kova oli ollut urakka, kun hiekkaa oli viskottu pari kottikärryllistä. Jalanjälkiä ei enää kunnolla hiekasta erottanut, pesäkin näytti hyljätyltä. Mäyrä tai kettu?
Palasin suolle. Suoympristö vetää meikäläistä aina magneetin lailla puoleensa. Suo on yksi parhaimmista hiihtoalustoista minkä tiedän. Vapaa on vain umpihanki! Marraskuussa on hieman kohmeinen suo upeimmillaan.
###
Katson ulos ikkunasta. Marraskuu on liimannut siihen mustan tervapahvin peilin takapinnaksi. Akkunasta heijastuu harsuuntunut muija näpyttämässä jotakin fakin läppäriä tukka sekaisin. Vieressään on -tsot tsot- Metsähallituksen kämpissään kieltämä israelilaistyyppinen Daavidin linko eli Trangia. Sillä se keittelee aamukahvit ja puurovedet ja lämmitellyt Trangian kattilassa einesruokia, mikä laiskimus! Huomenna se keitellessä päättääkin umpioida linkonsa alumiinifoliolla tiukkaan pakettiin, lyö päälle muoviämpärin ja jää odottamaan, että kämppä räjähtää. Uskoitko? ;D (Viite: Karhunjuomalammen tapaus. Herra siunaa ja onni onni onni, ettei kellekään käynyt mitään! Uusia kämppiä aina kyetään rakentamaan räjäytettyjen tilalle. Vaan mikä ihme saattoi olla syy tapahtumaan? Tätä vieläkin mietitään retkeilijöiden kesken.)
Huomenissa taidan kasata roinani ja suunnata autonkeulan kohti etäämpänä olevaa Natura-kohdetta. Saatan siitä sanasen virkkoa, jos löydän pimeyden keskeltä tieni takaisin autolle. Heh!
Näihin puheisiin, Klara S
Ps. Etkö pysty tykkäämään jutusta? Ks. yst. syy edellisen artikkelin lopusta. Harmittelen WordPressin asettamaa rajausta! Kommentoida voit siitä huolimatta aina, kiitosta paljon!
Vastaa