Hyvä Lukijani,
tervehdys täydellisestä säkistä, jonne illankähmässä saavuin. Vastassa oli tiaisten tehokkaasti sotkema terassi ja saunan pukuhuoneessa Mortti ja Vertti. Olivat yksissä tuumin kaahanneet suoraan hirteen ehtimättä papanan papanaa pyllistää. Näin syysilmojen kylmetessä on neljästä giljotiinista joka kerta uhri kahdessa, ja aina vain kahdessa. Kaksissa myyrin vissiin partioivat. ”Kas, täällähän on leivänpala, minäpä maistan!” (maisk….) ”Minäpä maistan myös!” (maisk..)
Tämä tupapahanen on melkoinen kuntosali ennen kuin saa infran pyörimään. Nyt on sauna lämmitetty, saunavedet kannettu (vesi +4, mittasin), juomavedet haettu kaivosta, puut haettu liiteristä ja sen myötä suoritettu hälytystoimia puhelimitse (ks.yst.eteenpäin). Kamina tuossa rätisee. Kivikuutiota eli jääkuutiona hohkavaa kiviuunia ryhdyn vasta huomenissa houkuttelemaan. Siis, ettei ainakaan heti kättelyssä sylkisi savuja silmilleni. Katsotaan kuinka käy. Jälkeläinen oli havainnut hälytyssoittoni ja soitti ruokatauolta takaisin. On lauantaivuorossa yökahteen. Informoi kiviuunin lämmittämisessä kestävän 6-8 tuntia. En ollut tuota aiemmin aatellut, pitkältä rupeamalta on kyllä tuntunut. Yötä vasten ei siis kannata puuhaan ryhtyä.
Tämä oli tälläinen mökkireissun sisääntulokirjaus täältä pimeästä. Käväisin äsken kuistilla ja olin näkevinäni kaukana järven toisessa päässä valoa. Sitähän piti laiturin suuntaan lähteä oitis selvittämään, koska täällä ei sen alueella liikkuvan karhun lisäksi pitäisi olla ketään lähimaillakaan, ellei nyt sitten joku epätoivoinen hiipivä rajanylittäjä sattuisi lamppua polttamaan. Melko pikaisesti laiturin suuntaan edetessä kävi ilmi, että polkua kuljetaan vain jalkakopelolla. Eteensä ei näe senttiäkään. Otsalamppu jäi nopeissa käänteissä matkasta. Jos joku lampunpolttaja olisi ollutkin, niin ehti kyllä kauas ennen kuin asemoiduin laiturilta tähyilemään. Summa summarum: ei lunta, ei valoa. Pilvistäkin on ja usvaa vesistöstä.
Ai mikä hälytyssoitto? No, puita hakiessa olin varma, jotta liiterissä oli käyty. Loppukesästä nimittäin ladottiin sinne Talonmiehen kanssa kuorma-autollinen koivuklapia. Nyt oli yhden pinon päällä kymmenkunta sylillistä mäntyklapeja! Vaihtoiko joku koivun tilalle mäntyä? – nappasi ehkä koivuklapit ja jätti mäntyä korvaukseksi? Tai mukaansa oli tarttunutta vähän mäntyklapia ja hetken mielijohteesta päätti raijata ne meidän liiteriin? Kuka ihme se ylipäätään voisi olla?
No, jälkeläinen kertoi kaataneensa sovitusti yhden männyn, jonka oli pilkkonut klapeiksi ja roudannut koivujen päälle. Ja muistutti tietämästään tapauksesta, jossa henkilö oli soittanut virkavallan paikalle, koska joku oli varastanut keräämänsä marjat pakastimesta. Mitään muuta ei oltu vienyt, vaikka tarjolla oli lompakkoa ja muuta arvoesinettä. Eikö ole härskiä ! 😉
Teidän Klara S
Ps. tosiaan, tykkäämiselle WordPress on asettanut rajan, ettei blogisti itse kävisi tykkäysnäppäimeen nojaamassa ja saisi rupista blogiaan suosittujen kärkeen? Tykätä voi, jos on WordPress.com-tunnukset. Jos jollakin on, muttei onnistu tykkäämään, niin kerro ihmeessä. Pommitan uudelleen WP:n porukoita (hyvä chat, vastaavat kyllä). Mutta Herra helpon heitti: voi silti kommentoida, kun antaa tai siis keksii nimensä tai email-osoitteensa. Sinnehän voi sitten vaikka kirjoittaa ”tykkään”.
Tykkäystoiminnon voisin erikseen asentaa kolmannen osapuolen sovellusvalikoimasta, näin informoitiin. Tutkailin niitä sovelluksia, mutta olen niuhottaja tietoturva-asioissa, enkä tohtinut altistaa Lukijaani jollekin kolmannelle osapuolelle, jonka tietoturvallisuudesta en saanut selkoa. Ainakin vähintään voi ryhtyä pukkaamaan jotakin mainoskrääsää samaan yhteyteen. Näissähän pätee viidakon laki: ilmaisia lounaita ei ole ja sovelluskehittäjäkin haluaa hyödyn sovelluksensa käytöstä. Toki ymmärrettävää.
Vastaa