Hyvä Lukijani,
olen ajautunut rajanpintaan taistelemaan sekä keliolosuhteita että teknologiaa vastaan. Mikäs siinä, kokemusta on molemmista.
Päivän ohjelma kulkee sitä rataa, että hypähdän uunia kohtentamaan, hypähdän takaisin pähkäämään terveydenhuoltoyksikön tietokoneen yhteysongelmaa, siitä uunille, siitä takaisin pirtinpöydän ääreen konetta takomaan ja niin edespäin ja poispäin.
Aloitan uunista.
###
Tässä autiotupamökissä on alkuperäisen omistajan pystyttämä kamiina. Toimii hyvin, mutta kamiinan lämpöhän on tunnetusti lyhytaikaista, vaikka tiilimuurin vieruskaverina onkin. Matalapainekelillä pyrkii pukkaamaan savua sisään, jollei pidä varaansa, mutta ystäviä ollaan.
Teknisesti oli mahdollista rakentaa sille toveri, joten hommattiin kiviuuni kaveriksi pakkaskeleihin. Aluksi se protestoi tupruttamalla savut sisälle. Mutta niinhän elämässä on, että takkuisinkin kaveri taipuu yhteistyöhön, kun lähestyy oikealla tavalla. Aloittaa pienillä syttypuilla, pikkuklapeilla, tuohenpaloilla ja kiehisillä, jututtaa ja pitää hyvällä tuulella, niin katso: kyllä se siitä suopuu ja lämpenee!
Nyt on ulkona piru irti mitä keliolosuhteisiin tulee ja edellämainitut vehkeet mitä suurimmassa määrin tarpeelliset. Venäjän puolelta pyyhkii hiuksia nostattava syysmyrsky. Taivuttaa korkeiden petäjien rungot luokille niin, että hirvittää.
Talonmies huitoi varoiksi ison läjän pilkkeitä ennen kuin koira takaikkunasta toljottaen häipyi mäen taa. Jäin vielä joksikin päiväksi lusimaan torpalle. Näennäisestä sosiaalisuudestani huolimatta viihdyn (tämä vain meidän kesken) mainiosti itsekseni, ellei Talonmiehen rauhoittavaa ja yltiöpäisyyttäni hillitsevää läsnäoloa lasketa.
Mutten sentään toimettomana ole, vaikka raivoavasta myrskystä ei ulkoilukeliksi olekaan. Onhan mukanani terveydenhuollon toimipisteen tietokone. Ryhdyin siis reippahasti tutkimaan työlistalle laitettua asiaa, mutta…
...Ensin oli tehtävä tietotekninen monivalintatehtävä, koska työkone ei löytänyt verkkoyhteyttä. Ja alkuunsa sanottakoon: tietosuojaus on etäkoneissa korkealla tasolla. Kaikkinensa niin monella kiemuralla, ettei labyrinttiä meinaa selvittää itsekään. Tarvitsen kolme erillistä taikasanaa, yhden numeerosarjan, yhden tietyn puhelimen, ammattikortin ja tiedon siitä, mitä kuvakkeita tulee ja mitä ei tule hyväksyä. Sitten vielä kirjaus, ennen kuin ollaan maalissa… eikä olla sittenkään, ellei tiedä, mille lähtöportille tulee hakeutua, kuvaannollisesti ilmaisten.
Sairaala, jota etänä palvelen, on onnistunut siinä, missä useimmat eivät eli tietotekniseen osastoon panostamisesta. Paperiaikakauden päätyttyä 90-luvun lopulla on vastaan tullut ainakin yksitoista it-osastoa. Vain kaksi yltää kiitettävään arvosanaan. Niissä on ymmärretty, että firman varsinaista ydintehtävää hoitavan porukan avustaminen on kaiken potilastyön kannalta avainasemassa. Kaikkein surkeimpia tahoja ovat olleet yksityislääkärifirmat, joissa (3) ainakin minun kohdallani tuki on ollut olematon. Mihinkään niistä en enää menisi, jos kohta privaatti ei muutenkaan ole mun juttuni kuin potilaan roolissa, sillä julkinen terveydenhuolto näyttää kamppailevan kuolinkouristuksissaan ainakin asuinpaikkakunnallamme.
###
No, homma saatiin pelittämään kahden tukihenkilön yhteistyön tuloksena kyettyäni puhelimitse selittämään tarvitsemansa tiedot. Etäyhteydellä koneeseen kurkkaaminenhan ei onnistunut ilman verkkoyhteyttä. Vika löytyi lopulta puhelimen wi-fi verkon salasanasta. Hip hei ja hieno juttu! Sain työni tehdyksi ja potilas saisi ensisijaisesti kiittää hommansa osaavia it-henkilöitä!
Näihin puheisiin lopettelen laittamalla kuvan eiliseltä retkeltä. Huomaatko rungon alaosasta, miten heppoisissa kantimissa tuoki pölökky sinnittelee. Liekö enää pystyssäkään.
Kiitos ja kumarrus Lukijalleni,
t. Klara S
