Kuvia ja tunnelmia saapasmaasta

Hyvä Lukijani,

istun, onnekseni, jo viilenevässä illassa todella todella helvetillisen kuuman pelipäivän jälkeen. Lähigrillistä kantautuu savuntuoksu, baarin musa jytkyttää vasempaan korvaan. Oikeasta silmäkulmasta näen, että tämän viikon pelikaverini Malin tutkii kännykkänsä savuke toisessa kädessään. Polttaa liikaa, yskii limaisesti, oikein hauska nainen länsinaapurista.

Kolutaan pelikenttiä täällä Italiassa svedujen porukassa. Språkkurs. Opin kielen lapsena. Kieli, josta en raski luopua. Joutuisin luopumaan nuoruuteni parhaasta ystävästä, Ruotsiin aikapäiviä sitten muuttaneesta suomenruotsalaisesta, joka ei koskaan oppinut puhumaan suomea.

Italiassa olen elämäni aikana käynyt useasti. Ensin interrailaajana, sitten perheen kanssa ja työn puolesta koulutusmatkoilla. Tietty aiempien reissujen piirtämä mielikuva maasta säilyy. Nokkavaa kansaa, toki syystäkin kaikkine historian ja kulttuurin omaisuuksineen ruoka mukaanlukien. Mutta tunnelma tihkuu ylpeyttä, jos kohta palvelun ammattilaiset hallitsevat sulavan ystävällisyyden, tottakai. Lämpiävät herkästi keskusteluun.

Silti: ei mielimaani. On maita, joissa tunnelma on pehmeämpää. En ole ajatuksineni yksin. Porukan johtaja on asunut täällä pitkään kuten useissa Euroopan maissa. Käsityksensä on, että italialaiset kyllä tietävät positionsa maailmankartalla.

###

”Sama ihminen hiljaisella polulla ja hoidetulla golfkentällä?” Ristiriita? Kyllä, jos maailman pitää olla järjestyksessä ja asetelmien mallissaan. Muotissa, ruodussa, aitauksessa, rivissä, pituusjärjestyksessä, hyllyssä aakkostettuna. Out of the box-toiminta ehkä ravistelee (joidenkin?) rakenteita? Ehkä vain kuvittelen, mutta joskus saan outoja kysymyksiä – molemmista harrastusryhmistä.

Retkeilijään liitetään tietynlainen elämäntapa, tavarat, luonnon ihailevan naivi huokailu etenkin urbaaniväestön joukoissa. Joko olet tai et ole jotakin, vai? Mutta ihmiselämähän ei ole johdonmukainen kokonaisuus, ei ainakaan useimmilla meistä.

Yllättävää kyllä kolopalloilulla ja retkeilyllä on tiettyjä yhtäläisyyksiä. Molemmissa liikutaan ulkona vaihtelevassa säässä tuntitolkulla yhtä soittoa. Mailapussi (bägi) on mulla selässä. Metsässä se vaihtuu reppuun tai rinkkaan. Jalassa on polkujuoksukengät olinpa metsässä tai kentällä. Kumpikin laji edellyttää fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä. On keskityttävä, on siedettävä huonojen ratkaisujen seuraukset. Molemmissa lajeissa mieli joutuu ajoittain koetukselle, kärsivällisyys tiukille, oma osaaminen saa kolhaisuja.

Mutta nämä harrastukset ovat myös toistensa kääntöpuolia. Metsässä saa olla yksin, rauhassa (niin halutessaan). Kentällä liikutaan lähes aina ryhmässä, jonka jäsenet joku muu on valinnut sattumanvaraisesti. Joskus on porukassa ihmisiä, joiden seuraan ei omatoimisesti viideksi tunniksi hakeutuisi. Se kasvattaa ja hioo sietokykyä, sillä toisinaan joutuu sietämään hankaliakin tyyppejä, tavalla tai toisella. Tai sanoisinko lempeämmin: vain toisenlaisella virityksellä varustettuja.

###

Asiasta toiseen, tässä se vasta peliryhmä onkin. Kolme suloista rämemajavan (nutria) poikasta toisiinsa turvaten. Ja totta: vieraslaji, haittalaji. Suloisen näköinen kuitenkin! Elävä olento kuitenkin!

###

”Capito!” huutaa nainen kännykkään ja kulkee kadunpätkää edestakaisin. Joku neito toi eteeni palavan kynttilän keraamisessa astiassa. Tätä ei koskaan Suomessa näkisi. Pelkkä ajatuskin ampuisi paloturvallisuusviranomaisen sukkana paikalle.

Mitä kieleen ja tyyliin tulee, sain eilen pienen näpäytyksen. Tilasin ravintolassa laskun ”la quenta”. Nuori miestarjoilija pukutakissa katsoi pitkään ja toisti ”la quenta”. Vastasin yes. Hän lähti, kulki pari askelta, kääntyi takaisin kohti minua ja sanoi ”in Spain yes”. No, lasku tuli. Usutin talonmiestä, että palataan toisena iltana samaan paikkaan ja sanon ”A conta, por favor”. Lukijani toki tietää, mutta sanonpa silti, että se on lasku, portugaliksi.

Ilta on pimentynyt Sudanin yöksi. Joku äiti-ihminen mukeltaa puhelimen kuvanäytölle lapsensa visertäessä toisessa päässä. Mia vita, mi amore, amore mio. Zau amore. Mama ti amo! (Pussailun ääntä, tsup tsup tsup) Mamma palaa ystävättärien luokse baarin pöytään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! KS