Borta bra, hemma bäst – kotimaan kirjauksia, ulkomaan kuvia

Aamuvarhain lontostelemassa kohti ensimmäistä tii-paikkaa. Kosteanlämmin aamu, ilma raikas.

Hyvä Lukijani,

terveisiä Suomesta 😀 Borta bra, hemma bäst. Svedut halaili sina vänner från Finland kotimatkalle ja ilmanpilauskone kiidätti pääkaupunkiin, jossa nopea hyppy seuraavaan härveliin. Siellä matkustajat toivotti tervetulleeksi naispuolinen lentokapteeni, ai että! Tälläinen rapistuva sufragetti aina riemuitsee läpimurroista!

Rooman kentällä oli läpäistävänä hitonmoinen hässäkkä ja kaaos ennen kuin sai matkatavaroihinsa lipukkeet. Vaan missä hiivatissa oli XL-luokan tavaroiden bag drop mailapussia varten. Sanalla sanoen: en pidä lentokentistä pätkän vertaa, eikä siellä tulisi oleskella ylipäätään kenenkään. Aivoille, neurologialle, psyykelle ja sydänhermoille epäterveellinen huusholli, ellei ole sattunut syntymään Bombayhin. Lisäbonuksena saan usein näistä paikoista hengitystietulehduksen. No, hyväosaisen länsimaalaisen ongelmiahan nämä. Pysyisi kotonaan.

###

Lentokoneessa katse nauliintui upeaan naiseen: kuin klooni monikymmenvuotisesta ystävästäni parhaina päivinään. Juuri tähän ystävään oli reissuun lähtiessä sattumalta törmättykin lentokentän ihmispaljoudessa.

Klooninainen kuuluu ihmisrodun alaluokkaan nimeltä ”una donna mozzafiato”, henkeäsalpaavan upea donna. Itsevarma italialainen rotunainen, ylväs katse. Niitä ihmisiä, jotka panostavat ulkomuotoonsa sata prosenttia, kiireestä kantapäähän. Ja mikä aura onkaan ympärillään! Pois alta risut ja männynkävyt. Minäkö kadehtisin (vino hymy), pyh! Kyllä tämmöinen juureva suomalaismaatiainenkin on salonkikelpoinen. Lukija lienee juurevana suomalaismaatiaisena samaa mieltä. Ja mikäli genomi on muualta, niin äkkiä täällä juurettuu ja maatiaistuu.

Seurasin Klooninaista penkkirivien päästä, maatiaisten tapa. Pöyhi rakennekynsillä komeaa hiuspehkoaan rannekoru heilahdellen, tutkaili vessajonoa, siirtyi selaamaan papereitaan (varmaan joku väitöskirjanretale teon alla). Kääntyili vierustoverin puoleen huitoen innokkaasti käsillään, palasi papereihinsa. Nousi sitten kohti toalettia (il bagno). Vartalonmyötäinen yläosa ei piilotellut tiukkaa vatsalautaa, eikä ohuenlihaksikasta käsivartta, caprihousut viimeistelivät yleisvaikutelman. Mutta onko mozzafiato-ihmisillä rakko ja suolisto tyhjennettäväksi lentokoneen vessassa? Epäilen. Sanalla sanoen: tyyppi oli viimeisen päälle. Eikä jää tähän. Meinaan, oli myös erinomaisen tietoinen olemuksestaan. Italialaista itsevarmuutta housupuvun täydeltä, sanoisin.

###

Koneen penkissä aikaa tappaessa siirtyi ajatus ystävään. En hämmästynyt etukumaraa köpöttelevää kävelytyyliään, yksi hauraus-raihnausoireyhtymän merkeistä. Ihmisvilinän keskellä hihkuimme häntä nimeltä. Pysähtyi, kääntyi hitaasti katsomaan ja lähestyi hämmentyneenä. Sanoi hapulevin katsein ”Hei?” ja jäi epävarmasti hymyillen odottamaan. Mietin, eikö tunnista meitä epätyypillisessä ympäristössä? Talonmies pelasti tilanteen: ”Minne matka?” Hymyili, mietti ja vastasi: ”Tuota…”. Mietti tovin ja nimesi kaksi kaupunkia tuhannen kilometrin päässä toisistaan. Jäi epäselväksi kumpiko oli kyseessä vai oliko kumpikaan. Nauroi, halasi ja lähti. Kohta tuli puoliso jutulle ja kertoi määränpään. Toinen kaupungeista oli osunut oikeaan.

###

Olen maininnut ystävästäni aiemmin. Tilanne surettaa minua ja sielua riipii, kun tavataan. Mutta hän on jälleennäkemisestä aina iloinen, tunsipa heti tai ei! Ja vaikka nykyisyyden detaljit jo hieman sumuuntuvat, niin vanhat reissumme ja toilailumme muistaa. Nauraa niille käheää nauruaan! Ihanaa. Monenlaista sählinkiä saatiin aikaan, kun vietettiin aikaa eräässä suositussa tunturikeskuksessa jossain Hammastunturin itäpuolella 😉

###

No voi Muistojen Bulevardi sentään, loksahdin menneisiin, mutta käännän äkkiä ajan rattaan takaisin tähän päivään ja nousuviikon suunnitelmiin. Vaatehuoneen lattialle on jälleen purkautunut monenmoista nyssäkkää, koska suuntaan ylihuomenna kohti metsikköjä. Mutta ensin käyn mökillä kiskomassa kajakin pois laiturilta lojottamasta. Lienee vielä paikallaan, toivon. Kukapa sen olisi vienyt.

Toivotan Lukijalleni oikein hyvää, rauhaisaa ja kaunista tulevaa viikkoa! Nyt ainakin näkyy upea Kuu, la luna, ja hienoja kelejähän on luvassa.

Yst.terv. Klara S, joka ei osaa italiaa, mutta apuneuvoja löytyy

2 vastausta artikkeliin “Borta bra, hemma bäst – kotimaan kirjauksia, ulkomaan kuvia”

  1. Heissan!

    Ihanaa kun palautit mieleen lentämisen ja lentokenttien erilaiset reititykset. Hillitsee menohaluja näin syksyn pimeyden laskeutuessa yllemme. Muistutan vielä itselleni, että jos tautia ei saa kentältä niin ainakin sitten koneesta. Mutta olisihan se niin asiaa käydä jossain lämpimässä hieman saamassa vaikutteita, lämpöä ja aurinkoa. Tosin vaikutteita voi saada Suomessakin, auringon ja lämmön kanssa on vähän vaikeampaa. Kiitos että kerrot retkistäsi, aivan kuin itse istunut siellä vähän taempana rivillä 37 ahtaalla keskipaikalla seurailemassa lennon tunnelmaa!

    Arrivederci!

    -lea

    Liked by 1 henkilö

Vastaa