Hyvä Lukijani,

olen täällä jälleen. Toivon, että Lukijani on toisessa päässä ja päivän askareistaan kunnialla selviytynyt.

Sain ylimääräisen vapaapäivän, kun minusta riippumattomista syistä paikkakunnalla X olikin tullut ohjelman muutos ja vastaanottotoimintani peruuntui, mikä tiesi minulle ansionmenetyksen, mutta lääkäreillähän on rahaa kuin roskaa ja vaikka siitä louhitaan iso lohkare veroina yhteiseen kassaan, niin elevät silti naurettavan helpon työnsä turvin lokoisia päiviä ja porskuttavat oligarkkeina menemään. …tuota, mitenkäs minä nyt… no olkoon 🙂 Mutta tätä ei ole kukaan julkisen puolen työntekijä uskonut, kun olen kertonut, että mikäli potilas peruu viittä vaille ennen vastaanottoa tulonsa, niin siitä ei tipu pennin latia, vaikka istuisi häntä odottamassa. Yrittäjän riskiähän se on ja sillä mennään.

Totta puhuen: ymmärrän tilanteen ja sain nyt yhden pakollisen vapaapäivän, tuli tarpeeseenkin. Pääsin hakemaan Piskinkin hoitopaikasta sovittua aiemmin. Huom! Vaadin saada maksaa alunperin sopimastamme ajasta, mutta yrittäjä ei suostunut siihen. ”En veloita!” Jumankeutsen, hänen hoitolansa on ollut parikymmentä vuotta luottopaikkamme ja pitemmänkin ajomatkan päästä on koirat sinne tuotu kauempana asuessamme. Olisi korvauksen voinut ottaa. No, vien lähipäivinä koiran sinne uudelleen kuten on sovittu ja sen sain maksaa etukäteen. Sitä joutuu ihminen tukeutumaan hoitoloihin, kun nykyään on niin vaikea saada työtehtävissään pysytteleviä talonmiehiä. 😉

###

Ehkä Lukijani ihmettelee ruoka-annosta, joka epistolan yläosassa? Tarkennuksena sanottakoon seuraavaa: resepti oma, luikerot eivät ole matoja ja maku siinä seipposen* tai kasi miinuksen kohdalla. *isoäidin käyttämä sana seiskasta. Reseptin nimi voisi olla vaikka…

Mordorialais-kalashnikovilainen pata

Ainekset:

• 100 g jauhelihaa (10% rasvaa)
• 2 dl porkkanaraastetta (karkeaksi raastettua)
• 1 lihaliemikuutio
• 2 pikkuista valkosipulia
• 2 chilipalkoa (vahvuusaste: mieto, joka olisi saanut olla voimakkaampi)
• kuivattuja suppilovahveroita
• noin 1 dl suolakurkkua kuutioituna
• noin 50 g täysjyvänuudeleita
• ripaus sokeria ja iso ripaus suolaa
• yrttimausteita mitä löytyy + mustapippuria myllystä

Jauheliha pannuun, ei rasvaa. Porkkanaraaste, valkosipuli, vähän keitettyä vettä estämään pohjaanpalamista ja höyrystämään, lihaliemikuutio murustettuna. Sitten nuudelit kämmenessä murskattuna, suolakurkut ja chili. Lopuksi mausteet. (Talonmiehellä näytti olevan Creme Fraiche-purkki jääkaapissa. Pyörittelin sitä käsissäni…ja laitoin takaisin, koska painonvartiointi. Paino on nyt jämähtänyt samoihin lukemiin, muttei haittaa. Alan olla kuosissani.)

Ja voila, syötävää tuosta tuli! Elämä on keksintöjä täynnä. Jatkossa en ehkä lisäisi suppilovahveroita. Kuivattuna murskana hyvä mauste vaikka lihapulliin, mutta tässä jotenkin kuin kuokkavieras.

Ehkä Lukijani nokkelana ihmisena havaitsee pataruoan nimestä, että maanpuolustushenkisyyteni on edelleen voimissaan? 😀

###

Autoilijan kauhistuksia.

Yösydännä kaasutin Talonmiehen autolla pitkin maamme tieverkostoa saapuakseni kotitalolle ennen puoltayötä. Päätin jättää auton tontin jyrkimpään kohtaan, jotta olisi aamusella helpoin lähteä koiranhakureissulle. Sammutin moottorin, aukaisin oven ja astuin raittiiseen yöilmaan. Mutta mitä teki auto, jonka etuovi oli vielä sepposen selällään? Lähti hitaasti vierimään alamäkeen! Loikkasin oitis takaisin kyytiin. Silloin se pysähtyi. Lonkkaani vähän komautin, kun persus ei heittämällä osunut tuolin keskelle, mutta onneksi en joutunut vierivän auton kanssa kaksintaisteluun.

Estä ja varjele! Huokailin hetken ja tsuumailin laitteistoa. Kaiken piti olla kohdillaan. Syyksi en keksi muuta kuin sen, että rottelossa ei sähköinen käsijarru mene automaattisesti päälle moottoria sammuttaessa. Ei näetsen ollut päällä. Kun mäki oli liukas, niin auto liikahti kunnes vaihde otti jarrun tehtävää. Mutta kerran liikkeelle päästyään päätti vielä liukua pätkän jäistä mäkeä. Vasta ruhoni tuoma lisäpaino sai sen pysähtymään. Näin oletan.

Saateri, ettei päivää ilman säikähdystä. (Lukija muistanee taannoisen vaaratilanteen, johon jouduin. Uskallan tähän keskelle tekstiä laittaa siitä sen verran, että jouduin ampuma-aseen kanssa tekemisiin. Ja nytkö yritettiin samaa henkilöautolla? Kyllä tämä joku salaliitto nyt on 😉 Ja mikäli blogini vaikenee on niskaani tipahtanut tiiliskivi tai tartuin saunatakista taloyhtiön hissinoven väliin hissin lähtiessä liikkeelle. Semmoinenkin on kerran sattunut, vain nopeat refleksit pelastivat pahasta pulasta. Onneksi nyt on oma sauna, jos kohta sekin voi syttyä palamaan kesken kylpemisen.)

Nyt kiitän Lukijaani suurenmoisesti hyvästä seurasta ja jään odottelemaan lenkkikaveria, joka on tulolla. Rakki makaa petillään niin sanotusti persuukset homeessa. Hoitola otti näköjään voimille. Vaikuttaa, että naapurihäkin villakoira piti puhetta yöt läpeensä 😀

Kuulumisiin, Klara

(Tähän alle kuva kirjasta, jota suosittelen, jos naapurimaan atmosfääriin tutustuminen kiinnostaa.)

Hyvä Lukijani,

istun sohvassa tietokone polvillani, koira makaa nukkamatolla, pesukone möyryää kodinhoitohuoneessa ja tv-ruutu tuijottaa minua mustalla, pimeällä silmällään.

Suljin sen kympin uutiset katsottuani, sillä Peltirumpu-kulttielokuvasta näkemäni lyhytkin pätkä oli liikaa. Ei huvita katsoa oudosti naamaansa vääntävää punatakkirouvaa oksentamassa rantakivikkoon, kun kalastaja vetää merestä ankeriaita pursuilevan hevosen pään. Kulttikirjailijan teoshan tuo, mutta kuvalliset versiot eivät tee sielulleni hyvää. Kaipa tuo pitäisi lukea tai kuunnella äänikirjana. Jonkun Gynter Grassin kirjan olen joskus lukenut*. (*Kampela, luettu Ruotsissa kesällä 1980, taisin peräti omistaa kirjan. Juonesta en kyllä muista pätkääkään.)

###

Talonmies kävi hautajaisissa ja sai siellä tuotekehitysidean. Arkun kantokahvat on suunniteltu kuulemma huonosti: kun kahvaan tarttuu arkkua kantaakseen, painaa arkun kannen reuna hankalasti kädenselkään. Ongelmansa kullakin. Onneksi arkkua ei kuitenkaan peninkulma tolkulla tarvinut raijjata, ainoastaan ovelta alttarille, jotta sen nyt mies kestää. Subjektiivisesti huonompi tilanne oli arkun sisällä. R.I.P.

Tänään vein ukon etelänkoneeseen, jolla pyyhkäisi aurinkokentille rakkaan lajinsa pariin. Ja ollaan kyllä niin eri puusta veistettyjä! On suoranainen ihme, että ollaan kimpassa pysytty vuoskymmenet. Luonteittemme ero näkyy muun muassa pakkaamisessa. Talonmiehen matkalaukku oli vaatehuoneen nurkassa pakattuna jo paria päivää ennen matkaan. Meikäläinen kauhoo kamppeet kasaan tunnissa… ja senpä on lopputulos monesti näköinenkin. Yhtä ja toista jää puuttumaan ja jotakin on sitten senkin edestä.

###

Olen aika sotahullussa tilassa ja sen vuoksi siunaan, että pääsen välillä kuljeksimaan töihini. Koska liikun pitkin kaunista kotomaata ja Talonmies liikkuu nyt ulkomailla, on Rakilla edessään hoitolapäiviä. Paikka on sille entuudestaan tuttu. Saa siellä haukkua räykyttää aamua iltaa mielin määrin. Onni on saada viedä rakas ystävä hyvään paikkaan. (Jos tiukka paikka tulee, niin en mene pommisuojaan, sillä sinne ei saa tuoda koiria. En jätä ystävää, jos semmoinen tilanne tulisi. Toivotaan, ettei tule.)

Sotatilanteen suhteen olen alkujärkytyksestä toivuttuani asettunut uomiini. Tutkin ja seuraan tilannetta useamman maan mediasta ja otan rauhallisesti. Olen aloittanut tuon aiemmin mainitsemani kyberturvallisuuskurssin.

Joku päivä meni uuteen tilanteeseen asemoitumisessa, mutta nyt on palikat järjestyksessä. Naapurimaan suhteen en ole kummoisia odottanutkaan, lähinnä ihmetellyt suomalaista sinisilmäisyyttä kaikenlaisten tonttikauppojen suhteen. Sama ihmettelyfiilis oli vuonna 2015, kun geelipäänuorukaiset pölähtivät minunkin kotinurkilleni makailemaan nurmikolla ottamassa turistikuvia toisistaan. Ihmettelin silloin Sipilän ”annan taloni käyttöönsä”- puheita ja kirkonväen intoa piilottaa karkoitettuja kirkkoihin.

Voi pyhä yksinkertaisuus ja naiivius, sanon mä. Ja totean heti perään, että tunnen ja olen tekemisissä useamman maahanmuuttajataustaisen kanssa, eikä pahaa sanottavaa. Toivotan maahan oikeasti tosissaan tulleet ja integroitumishaluiset lämpimästi tervetulleiksi. Tapaan heitä aika paljon työnikin vuoksi. Ovat ihan jees joitakin arabitaustaisia lukuunottamatta. Venäläiset ovat joskus ylimielisen nokkavia, mutta kun kuuntelen juuri Anna-Lena Laurenin ”Samettidiktatuuri”-kirjaa, niin löytyi selitys sillekin. Venäläinen ei näytä tietämättömyyttään. Lisäksi kulttuuriin kuuluu nauraa tietämättömyytensä paljastavalle ylimielisesti: ”Etkö tiedä tätä – kaikkihan sen tietävät!” Olen joutunut tälläisen uhriksi useamman kerran ja saanut heiltä kuulla, että heidän kotimaassaan lääkärit sentään ovat ammattitaitoisia. Suomen tasoon tyytymättömän onkin viisain mitä pikimmin palata kotimaahansa, mikäli toivoo kunnon hoitoa.

###

Jätän Lukijani mietteisiinsä ja painun pehkuihin, kiitos seurasta!

Klara

Hyvä Lukijani,

vietän ajatuksellisesti hieman sekavaa päivää, kun eilen vapaa-ajalla ohikulkijan roolissa altistuin vakavaan vaaratilanteeseen. Tilanne sisältää yksityiskohtia, joita ei tohdi tässä avata. Jatkomenettely kumminkin nyt askarruttaa sekä minua että viranomaistahoja. Sanoisinko: edetään prosessimenettelyllä siten, että eri sektoreita tarkastellaan kutakin erikseen, mikä ei tarkoita sitä, etteikö asiassa edettäisi mahdollisimman ripeästi, mutta kuitenkin niin, että esiselvityksiin perehdytään, asetetaan vaakakuppiin asioita puntaroitavaksi ja käytetään harkintaa. (Kuulostiko tutulta?) Eri puoluejohtojen piuhoihin en kuitenkaan aio sotkeutua, eikä Ruotsin kantaa tarvinne kysyä 😀

###

No, mökissä on oma rauha asiaa pohtia, Rakki vain käy välillä tuijottamassa lenkillelähdön fiiliksissä. Talonmies on hautajaismatkalla jossain päin maata. Ulkona on mitä komein ilma, mutta käytän nyt hiljaisuuden mieliharrasteeseen, kirjasinten naputteluun. Siihen liittyen toistan leuhkana jo aiemmin mainittua, jotta novelleja minulta odotetaan ja siihen kannustetaan. Ehkä vielä joskus ryhdyn työhön, kunhan työelämä hellittää – olettaen, että jäljelle jää sanottavaa. (Hah, etteikö meikäläisellä jäisi! Mitä itsepetosta!)

###

Asiasta kyyberiin eli haluan markkinoida Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kyberuhkaa käsittelevää kurssia. Laitan linkin tähän:

https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/informaatioteknologia/kyberturvallisuus

En ole siihen vielä perehtynyt, mutta aion vakaasti ja hetimiten, koska on ihan selvää, että internetyhteydet alkavat tökkiä. Toisaalta en ymmärrä kyberuhkan käsitettä laajemmin. Senkin vuoksi tuohon nyt tartun.

###

Lukijallani toki jo on kaksiosainen tunnistus käytössään, mutta ellei, niin kehoitan ottamaan. Häiriköintiä on luvassa grannin taholta, eikä VPN-yhteyskään lie pahasta. Taisin jo aiemmin viitata ostaneeni sellaisen. Kyseessä on siis salattu yhteys, joka hävittää jäljet, eikä päästä ketään linjoille. Sairauskertomusten käsittelyssä VPN on ollut käytössä sähköisten sairauskertomusten käyttöönotosta lähtien.

VPN:n perusteella minäkin asun muka Espoossa, varmaankin F-securen konttorilla. Muutoinkaan minua ei nettiyhteyden (esim. IP-osoite) perusteella pysty vihulainen tavoittamaan. VPN tulee sanoista virtual private network. Näin F-securen* sivu siitä toteaa:

”Netinkäyttö ilman VPN:ää on kuin kävelisit kadulla koti­osoite paitaasi kirjoitettuna. VPN toimii tunnelina internet­yhteydellesi. Kukaan ulko­puolinen ei voi nähdä mitä teet netissä, kun VPN on kytkettynä päälle. Moni uskoo, että yksityisyyteen internetissä riittää selaimen incognito-tila tai vastaava ratkaisu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tarvitset VPN-yhteyden käyttääksesi internetiä oikeasti yksityisesti.”

*Minulla ei ole heidän osakkeitaan tai muutakaan kytköstä. Luotan firmaan, siinä kaikki. Näitä on muitakin. En kuitenkaan ottaisi ilmaisversiota: vanhan sanonnan mukaan ilmaisia lounaita ei ole. Jotain hyötyä ilmaisen VPN-yhteyden antajat käyttäjästään haluavat. Tavallisin syy lienee markkinointiin saatavat yhteystiedot.

###

Palatakseni kirjoittamiseen totean jälleen kerran ironisesti huvittuneena, että esim. someryhmässäni minua kannustavat ihmiset ovat niitä, joiden tiedän varauksetta ja ilman kilpailutunnetta lähimmäisiään ajattelevan olipa kyseessä kuka tahansa. Osaan myös ennakolta nimetä henkilöt, jotka eivät koskaan kannusta ketään. On se sitten kumma juttu: ikään kuin olisi itseltä pois.

###

Kyyberistä puheenollen, nappasin huvikseni 😉 tilaston maista, joista sivullani on viime vuonna käyty kurkkimassa. Se on tässä:

Lukijoissani ei tietääkseni ole sen enempää kiinalaisia kuin kanadalaisiakaan. Ranskalla / Alankomailla (terveisiä vaan!) lienee tietämäni selitys, samoin Indonesialla (terveisiä!). Ruotsillekin löytynee selitys, jos X on ollut siellä. Muut Ruotsin tutut ovat ruotsinkielisiä, eivätkä selviä suomenkielestä. Jenkkilän seuraajiakaan en tiedä, mutta joku hakukone näyttäisi rekisteröivän ruokakuvani ja onhan tämä alustakin USAlainen, joten selittynee sillä. Britteihin lienee joku haja-ammunta vain, samoin Irlantiin, ellei joku matkalainen sitten ole lueskellut sielläpäin. No yhtä kaikki: jos kiinalaisille kelpaa, niin mikäs siinä! Terveisiä vain sinnekin!

###

Kiitos, kun sain höpistä niitä näitä ja katkoa vähän eilisen ajatuksiani. Talonmies näyttää nyt postaavan kuvia muistotilaisuudesta, eikö voileipäkakku maistu vai? Siitä tuli mieleen outo ja groteski huumorintajumme Talonmiehen kanssa. Ajettuani kerran vakavan kolarin ja auton romuksi (ei minun vikani btw: vastaantulija liukui päälle) oli ensitiedote Talonmiehen suuntaan liian dramaattinen. Kun sitten pääsin tarkentamaan yksityiskohtia, hän sanoi: ”Aattelinkin jo, että saatiinkohan nyt voileipäkakkua.”

Voi taivahan vallat, että meitä vielä Viikatemies tulee rankaisemaan groteskista huumorista…vaan jotta tota noin… paluu alkuruutuun: eilenhän taisi yrittää. (Kerron joskus tarkemmin mistä oli kyse, kun pöly laskeutuu.)

Oikein kaunista ja aurinkoista viikonloppua Lukijalleni! Rakki on jo aivan hemenä sutii tuossa kuopissaan, että eikö tässä mikään etene! On siis paineltava ulos.

Kiitos kun luit!

Klara

Hyvä Lukija, kirjoittelen tässä junassa jonkun rivin tunnelmia, vaikka tiedän, että kohta tullaan alueelle, jossa verkko alkaa tökkiä ja lopuksi katkeaa pitemmäksi aikaa. Mutta mennään niin kauan kuin verkko pelaa.

Joku nuorimies, hieman ylimielinen noin kolmikymppinen kille, kävi juuri tädiltä kysymässä ”mikä juna tämä on?” Miten niin mikä juna, Valtionrautateid… siis vaunu numero 2. ”Ei mutta mikä, siis mikä tarkemmin?!” Sanon, että enpä muista, mutta katotaanpa lipusta. ”Ei kun että MIHIN TÄMÄ JUNA ON MENOSSA!” Voi hyvää päivää, ettei nyt äiti lähtenytkään mukaan, eikä pikkukaveri ohuessa ruotsalaisparrassaan osannut lukea sitä junan oven vierestä. Tämmöisetkö ne siellä Venäjän rintamallakin torveloi tykin takana? Ei ihme, että homma sössii.

Ja tässä yhteydessä sanottakoon, että ihan helvetillisen …tanan sietämätöntä, että naapurin hullu mies saa jumituttaa siviilit Mariupolin kaupunkiin. Olkoon hänelle helvetin tulet yhtä sietämättömät kuin sielunveljelleen Hitlerille. Onko kummallakaan ollut äitiä? Onko kukaan silittänyt päätä, onko paistanut lettuja ja hoitanut, kun kuumetauti on rusikoinut pientä kehoa? Vai menikö lapsuus rottia kiduttaessa, kuten legenda Putlerin lapsuudesta kertoo?

(Partapoika häipyi kuin kuppa Töölöstä, kun sanoin, mihin suuntaan juna on menossa. Minne lie raasu nyt joutui, eipä taida olla junassa paikkaakaan pienokaiselle.)

###

Lisäys edelliseen: olen aikas varma, että kaveri erehtyi junan suunnasta ja luuli olevansa junassa, joka lähti toiseen suuntaan kymmenkunta minuuttia aiemmin. Taisi tulla myöhässä huudeille. Siperia opet…uhhhh. Enpä sanokaan. (Tallennan draftiksi välillä, ettei teksti katoa.)

###

No, nytpä pätkii, mutta näyttää olevan ohjelma niin fiksu, että ottaa jemmaan tekstini, jos verkko katkeilee.

###

Meillä on kotosalla nyt tässä tilanteessa semmoinen hurtin huumorin meininki Talonmiehen kanssa, että groteski huumorimme kyllä heikompia hirvittäisi. Jälkeläiset ymmärtää, mutta nostelevat kulmiaan ja luovat hitaita katseita. Ollaan näetsen tultu Talonmiehen kanssa lapsiksi jälleen. Talonmies on huomauttanut isoja koiriaan meidän postilaatikon tolppaan pissattavalle rouvalle käytöstapoja ja ollaan muutenkin hypätty semmoiseen roolinn, että selavii! Mitäpä tässä enää kursailemaan (ei olla kyllä kurssiltu ennenkään). Hekotellaan nyt kaikkea kamalaa, mitä tästä tilanteesta saa revityksi. Suosittelen samaa, sillä huumori pelastaa monen synkän tilanteen. Kun isäntä katsoo mansikkasoppapurkkia, hän huudahtaa: ”Osocrad! Mitä tuo tarkoittaa! Osokrad, Leningrad! Onko tuo jotain venäjää!” 😀 Ollaan ihan vainoharhaisia. Minä siihen sitten, että ”De betyyder ju uusokraad”, hah! Talonmies huojentuna: nå men fan också! Ollaan oltu joskus Ruotsissa töissä kumpanenkin ja hänkin osaa ihan kohtuullisesti ruotsinkieltä.

…muttei parane kovin makeasti nauraa itsekään. Ostin nimittäin eilen vainoharhoissani itselleni F-securen (luotin vain Hyppöseen) salatun yhteyden sovelluksen eli VPN-yhteyden. Sellainen toki on sairauskertomusohjelmien turvana ja yliopistolla, mutta nyt haluan myös oman sijaintini, henkilöni, IP-osoitteeni ja kaiken piilottaa. Soitan aika tavalla suutani mm. somessa, enkä halua koogeepeetä tai sen sorttista sakkia harmikseni. Ja jos Lukijani kauhistuu, niin no worries: niin hölmöjä eivät sentään Putlerin trollitkaan ole, että ne tämmöistä sekavaa mummua nyt alkaisivat vainoamaan. 😀 Että karkailee se mopo mummullakin nyt.

###

Mutta juna kulkee! Olen kova tyttö junailemaan, eikä juurrikaan ole pahaa sanottavaa VeeÄrrästä, vaikka melkoinen käytettyjen lippujen arsenaali jo onkin lakkarissa. Tämäkin alkuviikko kuljettaa mua -hetkinen- liki tuhat kilometriä raiteita pitkin.

Rautaa rajalle ja voimia Lukijalle ja Antti Kaikkoselle huomista matkaa varten. Kyllä me tästä selvitään!

Klara

Hyvä Lukijani,

olen syvissä isänmaallisissa tunnelmissa, mutta fiilikset ehkä hieman eilistä korkeammalla. Eilinen oli henkisesti tähän mennessä murskaavin päivä, vaikka koitin metsissä hiihtelemällä saada tunnelmia paremmaksi. Ehkä Lukijani tunnistaa tilanteen.

Olen laskenut lähipiirin miesrivistöstä ne, jotka potentiaalisesti joutuisivat rintamalle. Mikä siunattu onni, että porukasta löytyy sairautta (!kerrankin hyötyä!), joka estää sotaan lähdön. Loppu sotatoimikelpoisesta sakista on joko liian vanhaa tai työskentelee sisäministeriön alaisissa tehtävissä, joissa edellytetään pysymistä siviiliväestön keskuudessa. Onpa joku sellaisessakin toimessa, jossa jo vuosia on askarrellut jotakin salaperäistä sekä kotimaan toimijoiden että eurooppalaisten kanssa. En tiedä enempää, mutta jotakin olen pannut merkille ja päätellyt työmatkakohteista.

Yhteenveto: kyllä tällä maalla on hyvät edellytykset pitää itsestään huoli. Ja lisätukea näyttää tulevan. (Huom. jälkikommenttina, että tekstin teon jälkeen tunnelma hieman laski, kun jälkeläinen kävi lukemassa madonlukuja ja realiteetteja, omiaan siis. Vängätään hänen kanssaan aina, mutta aika usein hällä on ollut järjen sanoja. Nyt ei ehkä jaksanut tätä sota-asiaa vängätä, joten otti aika jyrkkiä kannanottoja ja ennusteli uhkakuvia, joiden pureskelussa taitaa ensi yö mennä. Ratkaisu löytyy useimmiten vaellusvideoiden katsomisesta ennen maatemenoa. Etenkin Ali Leiniön videot ovat rauhoittavia. Vink. https://www.youtube.com/c/AliLeini%C3%B6)

###

Voissa paistettava kansanjohtaja on joko saanut margariinipaketista päähänsä tai tipahtanut hetkeksi taikinakulhoon. Sen verran omituista on käytös ollut jo jonkun aikaa – ettei olis jo pitempäänkin? Kasvot on turvonneet. Pienet sudensilmät ovat puristuneet yhä tiukemmiksi viiruiksi ja käsi alkanut rummuttaa pöydänreunaa. Ottaisitko kotisi rivitalonaapuriksi?

Mikään salaisuushan ei ole, että Pohjois-Korean tsembaloilta tuo meno alkaa yhä enemmän vaikuttaa. Olen seurannut silmä kovana kansainvälisen median tietoja ja erilaisia keskusteluita muun muassa Twitterissä. Itämaan peikkojen propaganda on nyt huipussaan. Mutta vastaiskua tulee lännestä: kasvottomat bittinikkarit ovat onnistuneet kaatamaan monen järjestelmän sivut internetissä. Kaiken kaikkiaan aika hengästyttävää ja ahdistavaa. Piti aloittaa verenpainelääkityskin uudelleen kaiken varalta. Minähän olen sen kanssa vehkeillyt kuin potilas konsanaan: syön pillereitä silloin kun ”musta tuntuu että mulla on verenpainetta” ja tauotan silloin, kun ”tuntuu, ettei nyt ole verenpainetta”. Hah! 😀

###

Lopuksi lista asioista, jotka laskevat kierroksia ja voivat helpottaa:

• puhuminen asioista lähipiirin ja ystävien kanssa
• uutisseurannan vähentäminen (onnistuu huonosti meikäläiseltä)
• ulkoileminen
• käsillä tekeminen, puuhastelu, siivoaminen, pyykkäys
• …tai matkalaukun pakkaaminen, kuten meikäläisellä, kun huomenna lähden kolmen päivän työmatkalle. Luojan lykky, että pääsee lomalta töihin ja saa vähän ajatusta katkaistuksi näistä karmeuksista.

Ja painonlaskutilanneko? Se on hyvä. Totutteleminen järkeville ruokailutottumuksille on kestänyt kohta viisi kuukautta ja paino alkaa olla semmoisissa lukemissa, että rupeaisi pikkuhiljaa riittelemäänkin.

Mutta hei: ilo pintaan, vaikka syän märkänis! Tämä vanha sanonta on sitten hyvä ja pätee erityisesti tämän päivän tilanteeseen. ❤

teidän Klara

Hyvä Lukijani,

pakko mennä suoraan asiaan: kyllä meitä koetellaan. Toki koetellaan vielä enemmän jossakin muualla, mutta on tämä aika raskasta etäämmälläkin. Kuka muistaa enää covidia? Viikko sitten söin pullaa pienessä kahvilassa autuaan tietämättömänä siitä, mitä tuleman pitää. Suomalaiset iloitsivat jääkiekkovoitosta ja elämä oli raiteillaan. Nyt niiltä on pudottu: kertaheitolla kääntyi Venäjä-ratas toiseen asentoon. Lähden purkamaan ajatuksiani:

Oman sukupolven kokemus… on se, että onhan me veren perintönä tai geeneissä saatu varma käsitys siitä kuka ei voissa paistamallakaan muutu. Ei siitä ole ainakaan meikäläisellä, isoisänsä sodassa menettäneellä, ollut pienintäkään epäilystä. Olen myös työelämän kautta nähnyt venäläisen ajattelutavan – etenee ihan omia reittejään, jotka on sellaisia, ettei pohjoismaalaisella käy mielen vieressäkään. Näin se vain on, ei siitä mihinkään pääse.

Venäläisen kokemus. Tästä sain ajateltavaa joku vuosi sitten istuttuani vapaamuotoisessa seurustelutilaisuudessa venäläisen henkilön vieressä vaihtamassa ajatuksia. Puhuttiin muun muassa politiikasta, josta ei yhtään kursastellut puhua. Järkytyin kuulemastani. Piti kotimatkalla itsekseen pureskella ja samalla ihmetellä sinisilmäisyyttään ja länsimaisen elämän turvallisuutta, johon on kasvanut ja kasvatettu. Hän aivan oikeasti pelkäsi kotimaataan ja sen valtionkoneistoa, eikä piilottanut tunteitaan. Kertoi konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos valtakoneistoa arvostelee. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että viranomaisia pitäisi Venäjällä pelätä, vaikkei se meikäläisen silmiin kovin järjestäytyneeltä yhteiskunnalta koskaan ole vaikuttanutkaan. Tai hei, onpas: Neuvostoliiton aikana ainakin päällisin puolin, joskin ihmiset taisivat elää melko tavalla kaksoiselämää kaikkine sukkahousun ostoineen. – Semmoista viranomaispelkoa en länsimaissa ole koskaan kohdannut, joten vähän sama fiilis kuin joskus Intian reissulla: onko tälläistä oikeasti olemassa vai painajaistako tämä!? Meidän pullasorsaihmisten mielikuvitus ei ylety kehittämään semmoisia versioita elämisen mallista, jota esimerkiksi tuommoinen virkakoneiston pelko oikeasti on ihmiselle.

Suomalaisen ajatus. Nyt voidaan lopultakin puhua ihan valtionjohtoamme myöten rehellisesti Venäjästä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että:

a) Venäjän kansallakaan ei takuulla ole helppoa Putlerinsa kanssa sen enempää kotimaassaan kuin maailmallakaan. Ovat johtajansa panttivankeja kuten jossain on todettu. Systeeminsä armoilla vähän kuin Pohjois-Koreassa.

b) geopoliittinen asemamme on mikä on. Sen faktan kanssa eletään, että karhun vieressä ollaan.

Nato? En osaa sanoa. Vakavan miettimisen paikka, mutta järki sanoisi, että nyt kun liikkuvalla alustalla on koko länsimainen maailma, pitäisin omat palikat paikoillaan. Luotan kuitenkin tässä asiassa viisaampien päätöksiin. Useampi poliitikko sen sanoiksi pukikin: on saatava selkoa kaikista siihen liittyvistä seikoista, eduista ja haitoista. Mielestäni Ruotsin kanssa kannattaa pysyä kimpassa.

###

Seuraan herkeämättä uutisia joka tuutista. Somesta näkee asiat lähestulkoon in situ, kuten lääkärilatinaksi sanotaan eli tässä ja nyt. Olen lomalla ja aikaa median seuraamiseen on niin, että pää pehmenee, mutten näytä olevan yksin: Talonmieheltä puolisalaa kyttään nettiä ja näyttää tekevän samoin. Töissä ajatukset ainakin hetkittäin irtautuu sotatantereista.

Mediaa seuratessa ilolla tervehdin toimia, joita ihmiset tekevät Venäjän pään menoksi. Anonymous-nörttijoukon isku Venäjän viralliselle tv-kanavalle oli loistoidea. Mutta osaa ne venäläisetkin nettimaailman temput. Lienee Nordean palveluiden takkuaminen tuota perua.

###

Tämä tällä haavaa päivän tapahtumista, kiitos jos jaksoit kuunnella.

Toivon voimia Lukijalleni ja sitä laihaa lohtua, minkä saamme kevään tulosta. Hienoja on ulkoilukelit olleet lomalaiselle! Hiihtopaikkakunnalla oleillaan ja siinä sivussa vähän harmittelen, ettei autiotuvalle lumien keskelle oikein pääse. Tai pääsisin itseksenikin, mutta pelkään tuvan uunin sytyttämistä. Olen hemmetinmoiseen savupilveen sen kanssa ajautunut jo pariinkin kertaan. (En saa sitä vetämään ja iskee paniikki, kun mökki on savua täynnä.)

Oikein paljon voimia Lukijalle ja auringon kiloa mieleesi!

Klara

Hyvä Lukijani,

matkistan ympäri maailmaa laukussa leipää ja viinaa vaan (lapset lauloivat aikanaan oman versionsa). Olen ohikulkumatkalla pikkukaupungissa, jossa odotan junaa. Tsekkailin nettiä ja mielehen palautui paikkakuntalaasen kehootus pysähtyä joskus tässä pienessä kahavepaikassa. Nimikin kun osui mielehen, niin mää lähärin sitten asemalta hortoolemahan notta löyränkö mää tämän kahavepaikan ja löysinhän mää.

(Vaihtaa Oulun murteelle) Vaan onpa lutuunen paikka! Täällä on jos jonkinlaista rättäystä myynnisä. Näisä on monenlaista rähämää päällä näisä imelisä kakkuisa, pullisa ja herkkuisa ja nuo suolasetki näyttää tosi herkullisilta. Mää ottiin pehemiännäkösen pullan, joka vei kyllä kielen mennesään. – Hauska kuunnella kun nuo kahvilan naiset porisee keskenään omia juttujaan. Tämmöisisä kahavipaikoisa on aina naiset hyvällä päällä. Mää eppäilen, että sen takia ko ne saa syyä pullia aina ko tekkee mieli 😀

(Vaihtaa yleiskielelle)

###

Siitä tulikin mieleeni, että kuvan pulla on ostettu kymmenen painonpudotuskilon kunniaksi. En oikeastaan itsekään tullut ajatelleeksi, että tuommoinen kilomäärä alkaa jo näkyä ihmisestä kauemmas. Tapasin tänään ihmisiä, jotka eivät ole mua nähneet muutamaan kuukauteen ja he parkaisi yhteen ääneen: ”Sähän oot kuule laihtunu!” Tajusin itsekin, että kyllähän tässä tosiaan alkaa olla kevyempi olo kaikkinensa. Ja juhlan paikka.

(Voi ei, nyt tuli asiakas ja alkoi se paikallisen tyylin kovaääninen mesoaminen 😀 Aiheen varmaan Lukija arvaa. Se liittyy erääseen viime päivien ryhmäurheilun kansainväliseen voittohon, joka ei mua yhtään jaksa innostaa. Täällä sanotaan kaikkeen aina, että johan nyt toki 😀 Ei riitä, että ”toki”. Täällä on kaikki mahtipontista – ihanaa sakkia nämä eteläpohojalaaset! Omaski veres virtaa jokunen geeni täkäläistä mallia, kun isän vanhemmat oli näiltä lakeuksilta.)

Määpä katson, onko juna myöhäs. (Tämä murre tarttuu. Nyt tuloo seuraava meuhkaaja ovesta.) Mää arvaasin, myöhäs on. Mänöö myöhääseks ennen ku oon perillä pirtis. Enkä eres omas pirtis. Äsh, menee kai kohorillensa, mutta koitan palautua ruotuhun eli verän normaalis kieles tämän loppuhun.

###

Katsoessani nyt ulos ikkunasta ja nähdessäni suomalaiskansaa kulkemassa kadulla ajattelen, että rakastan tätä omaa kansaa. Tiedän etukäteen, että huomenna on vastassa arabimies ja heidän kanssa mulla on aika usein vaikeuksia tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi naisammattilaisena. Eivät tahdo uskoa meikäläisen kannanottoja. Joskus on jopa pitänyt naapurihuoneesta hakea itse opettamani nuori erikoistuva mieskollega sanomaan, että seniori(ämmän) tekemä sairauden jatkosuunnitelma on oikea ja kohdallaan. Olen myös ollut päinvastaisessa tilanteessa: mieslääkäri ei ole aviomiehelle kelvannut rouvaansa hoitamaan. Näitä tilanteita mun vaan on niin juukelin vaikea sulattaa, sanottakoon rasistiksi ja kivitettäköön! Vastapainoksi sanottakoon, että tapaan hyvin usein maahanmuuttajataustaisia, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia vaikeuksia. Ja tapaan kantasuomalaisia jankkaajia ja inttäjiä. Mutta reiluuden nimissä on kuitenkin pysyttävä siinä kannassa, että suhteessa väestömäärään ovat vaikeudet merkittävästi tavallisempia arabimiesten kanssa kuin kantasuomalaisten inttäjäukkojen kanssa. Ei siitä pääse mihinkään. Ajattelen silti, että kun aikaa kuluu hekin integroituvat uuteen kotimaahansa ja oppivat arvostamaan uuden kotimaansa peruselementtejä, jotka eivät ole niitä, joihin lähtömaassaan ovat kasvaneet. Eihän me voida muuttua toiseksi kulttuuriksi.

###

Kas, näinpä päästiin leppoisasta kahvilatunnelmasta taistelemaan oman kulttuurin ja maan tapojen puolesta. 😀 Peace, not war! Toivottavasti edellä esitetty on päivän sana kaikissa kulttuureissa.

Joskohan juna pikkuhiljaa tulisi,

teidän Klara

Hyvä Lukijani,

näin sitä aletaan avautua covid-pandemiasta, että hurlumhei vaan – ainakin hetkellisesti. Virusvariantteja tulee ja menee, se on selvää. Niinpä virukset käyttäytyvät, sole sen kummempaa.

Mitä covid-aika on merkinnyt minulle? Alkusäikähdyksen jälkeen ei juuri mitään. No, maskit on naamassa, mutta niitä on pidetty töissä hyvin paljon jo aiemmin, joten siihen on tottunut kymmeniä vuosia. Äitemuorin näkemistä on joutunut rajoittamaan, siinä yksi asia. Olenpa tullut kerran sieltä palvelutalolta ulosheitetyksikin covid-tartuntojen jyllätessä ja kerran on äkäinen lähihoitaja tullut kimppuuni posmenteeraamaan mentyäni hakemaan äitiä päiväsalista. Tuli sellainen ryöpytys, että oksat pois ja pala latvaa. Missään tuntemassani terveydenhuollon yksikössä ei ole puhuteltu omaisia siihen tyyliin. Mutta tästä lienen jo maininnut.

###

Nyt voi Lukijani ottaa kaffen kanssa oikein ison paakelsin sen kunniaksi, että meikäläisellä alkaa olla -10 kg lasissa pikapuoleen. Alkaa olla aika jarrutella, mutta aion pitää tämän dieetin ja vahtia syömisiäni jatkossa enemmän. Niin pal´kepeämpi on askel ja liikunnan riemua kokee enemmän, kun ei ole kymmentä maitopurkkia repussa mukana. Vannon ruokapäiväkirjan nimeen: ei tartte ittelleen valehdella miten vähän on syönyt, kun katsoo vain kalorimäärää Finelin armottomassa laskurissa. Olen kova liikkumaan luonnostani, joten sen suhteen ei ole tarvinnut lisätä kierroksia. Mikäli Lukijallani on ylipainoa, suosittelen tuota systeemiä mitä lämpimimmin. Karkkiakin voi syödä, kunhan punnitsee sen ja laittaa kaiken ylös. Helppoa kuin hampurilaisen syönti!

###

Monenlaista huolta meillä nyt on kiusanamme covidin lisäksi. Tarkoitan maailmanpoliittista tilannetta. Huokaan ja vielä kerran huokaan. Kuuntelen parasta aikaa Suomen Kuvalehden toimittaja Anna-Lena Laurenin kirjaa venäläisistä. Se on ilmestynyt vuonna 2021 ja selvittää venäläistä mielenlaatua ja toimintamalleja. Kirja on ruotsiksi (liekö käännetty suomeksi?). Siinä selitetään muun muassa venäläinen käyttäytymismalli kansainvälisillä lentokentillä. Olen aina ihmetellyt mikä heikkari tätä porukkaa riivaa, kun eivät osaa käyttäytyä kuten muut matkustajat. Nyt sen opin ymmärtämään: heidän ei tarvi, mahtikansaa nääs omasta mielestään ja paikallinen tyyli on sellainen. Venäjällä jää Anna-Lenan mukaan heti jalkoihin, jollei käytä kyynärpäitä ja ryysi toisten edelle. Moskovasta lienee kyse, mutta kaipa sama tyyli vallitsee laajemminkin. Venäläiseen mahtipontisuuden käsitykseen olen kyllä törmännyt työelämässä. Heidän oma käsityksensä venäläisyydestä ei ole sama kuin meillä. Eikä tule muuttumaan meidän aikanamme.

###

Meillä on kuolemantapaus suvussa aika lähellä, joskaan ei kovin läheinen henkilö ollut meikäläiselle. Tapaus on kuitenkin pistänyt miettimään, kuinka tuuli käy ylitsemme, eikä meitä enää ole. Elämän rajallisuus on puristava fakta. Mutta niin kauan mennään kuin henki pihisee.

Jos blogitekstini lakkaavat piirtymästä Lukijani näyttötauluun, niin olen mennyt menojani. Toinen mahdollisuus on, että venäläiset ovat tämän hakkeroineet 😀 (Huom. jos kirjasimet muuttuvat kyrillisiksi tai tyyli jotenkin kummasti vaihtuu, on puikoissa vanja. Tai kiinalaiset, hehän nykyisin tunkeutuvat minne tahansa jopa virusten avulla. Varokaa viruksia, ma sanon! Moskovalainenkin tappoi joukon suomalaisia puhumattakaan eräästä toisesta tapauksesta, jossa oli käytössä viruksiakin järeämmätkin aseet.)

###

Mietittiin Talonmiehen kanssa tuota kuolemanjuttua ihan konkreettiksestikin, kun on uupelo kantajista. En pääse avuksi, kun olen silloin keikkahommissa. Pohdittiin sukuun kuuluvaa haalariasussa työaikana liikkuvaa henkilöä, josko voisi työtoverinsa kanssa piipahtaa jeesaamassa. No, huono vitsit, mutta hetken mielijohteesta sellainenkin pulpahti puheeksi. Haalarikaveri tosin on nyt uhanalaista riistaa valtakunnallisestikin ja matalaa profiilia viisain pitää.

Meikäläisellä tuli sitten mieleen oma kohta, jotta minne multiin se minä? Mullahan on kyllä sukuhauta nyt omistuksessani sisarusten viitattua kintaalla maksupolitiikkaan, mutta mulla siis siellä aina ystävä. Talonmiehen suvullakin on komea hauta ihan paraatipaikalla kotiseudullaan. Siitä sukunsa on aina ollut ylpeä. Totesinkin Talonmiehelle, ettei sinne meikäläistä niin vaan laiteta kysymätt.. häh! Keneltä?! Hehän on kaikki kuolleet. Talonmies toki tiesi miten asiat ovat ja huudahti, ettei me sinne isoon hautaan mahduta. Mutta lisäsi sitten ilahtuneena: ”Me mennään vähän loitommas siihen pikkuhautaan!” Voi, että me oltiin molemmat mielissämme asian saatua helpottavan käänteen: pikkuhautaan! ( 😀 tämä on tietysti makaaberia huumoria, paras lajimme.)

Näihin ilosanomiin jätän lukijani tarjoten hänelle maistiaiset eli pienet muistiaiset alla olevasta salaattikupista, jonka toin tänään kaupasta. Talonmies purki kassista tavarat ja laittoi sen -heh- epähuomioissa jääkaappiin luullen sitä salaatiksi. Sellaista se melkein onkin! Onhan se lähestulkoon ainoita karamellejä, joita anorektinen toverini salaatin lisäksi suostuu syömään. Nytpä ymmärrän tämänkin tuotteen kohdalla syyn. Se tuntuu isolta melliltä suussa, mutta hip-hei: kokoonsa nähden paljon vähemmän kaloreita kuin pikkuisessa suklaakonvehdissa. Että olokaappaten hyvät ja saa ottaa kaksikin!

Kuulumisiin Klara

Hyvä Lukijani,

pieni lomaseni loppuu: huomenissa on jälleen asettauduttava liikenteeseen ja huristeltava rapiat parisensataa kilometriä työkeikalle. Vuokrasin yöpaikaksi leirintäaluemökin, kun vierestä pääsee ladulle iltahiihdoille. Toivottavasti siellä on lämmöt päällä 😀 Otan makuupussin varoiksi mukaan. Paikka näytti ja kuulosti siistiltä.

Olen hiihdellyt joka päivä ja kuljeskellut lumikengillä kuin myös liukulumikengillä, jotka kyllä minusta näyttävät ihan suksilta. Jos niissä olisi laskettelumonon mentävä side, niillä voisi skimbailla. Pohjasta vain karvat irti ja menoksi. Mutta laskemista varten mulla on toiset sukset. Sitten on metsäsukset, yhdet luistelusukset ja vanhat, pitkät pertsasukset ynnä toissa talvena ostamani, tikuiksi nimeämäni ruikulat. Ne kuulemma oli uusinta hottia sanoi hiihtohullu tuttava ja tutkaili niitä kuin suurennuslasiaiset silmissä. No, alun vihamielisyyden jälkeen olen alkanut viehättyä niihin. Äkkinäinenkö luulisi minua hiihtofriikiksi? Ei suinkaan! (Oikeesti!)

Älköön kunnioitettu Lukijani koe yllä esittämääni myöskään brassailuksi tai muuksi diivailuksi. Sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Olen lapsesta saakka vain ollut outo multitaskaaja. (Sohvalla viihtyvä tuttava nimitti mua ”tehokkaaksi”, hah! Koska olen ylevä ihminen, jätin sanomatta, että sullahan ne vasta on tehokkaat sisätilojen harrastukset, mutta erit kuin mulla, kun meikä viihtyy ulkona ja liikkumassa – onko paha, häh!)

Nyt kun vuosikymmeniä on multitaskannut, on monenlaista tullut kokeilluksi. Senpä pitkäaikainen Lukijani tietääkin. Oli pelleilyä hevosen kanssa ja se tarina oli päättyä huonosti, kuten muistamme. (Ruskea ruuna voi mainiosti! Oi, se on suloinen, muttei onneksi enää minun kontollani.)

Itsekin joskus mietin, onko tässä järjen häivääkään. Lyhyen pohdinnan jälkeen päädyn aina lopputulemaan: Antaa kaikkien multitaskaajien heilua, heilua vaan! Johon perään vielä, että Kukin tyylillään! Kuten Lukijani saattaa muistaa, ovat nämä mitä suurimmassa määrin ykkösluokan inhokkejani mitä sananparsiin tulee. Näillä saa keskustelun kuin keskustelun napakasti hyytymään. Näitä viljelee ylenkatseisessa omahyväisyydessään sellainen kuvottava tyyppi, jota muitta mutkitta voisi lätkäistä kärpäslätkällä tai mikä nyt käteen sattuisi osumaan.

###

Hiihdosta. Lähipiirissä on verenmakusuussa-tyyppisiä himohiihtäjiä, joille jokainen tikkusuksilla spandex-asussa peililasit kiiltäen tehty suksenluistatus on suorite. Kaikki merkataan ylös ja keväällä, kun latu jo osittain porsii, vedellään vielä viimeinen tuhatkilometrinen täyteen. Ihan bull shittiä minun näkökulmasta. Meikä hiihtelee omaksi ilokseen ja kruisaa edellä mainituilla vempaimilla. Kun mä iltana muutamana puskin pimeässä keskellä suota Armi-lumimyrskyssä umpeen pyryttyvää moottorikelkanpohjaa pitkin liukulumikkaillani, niin aattelin, että eipä ainakaan ole ruuhkaa ja hieno keli 😀 Aavistustakaan ei ole tuon reissun pituudesta, eikä oikeastaan ole tämän päiväisestäkään. Iloitsen vaan raittiista ilmasta. Töissä saa sisätiloissa maski naamassa suorittaa ihan tarpeeksi. Mutta hei: kukin tyylillään! ;D

###

Lopuksi suositan Lukijalleni melko tuoreessa Duodecim-lehdessä ollutta erinomaista artikkelia temperamenteista. Ne sopivat yllä esitettyynkin. Kirjoittaja on nimekäs ja suuresti arvostamani psykologian professori evp (eli emerita) Liisa Keltikangas-Järvinen. Viisaita hän nytkin kirjoittaa! Suosittelen! Toivottavasti linkki toimii. Juttu oli Katsaus-nimisessä osiossa Duodecim-lehden numerossa 2/2022

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2022/2/duo16652

Näihin kuulumisiin jätän lukijani tutkailemaan temperamenttiaan ja opettelemaan kukkien latinankielistä nimistöä, jonka hallintaa ennen wanhaan pidettiin (hah!) jonkilaisena älykkyyden mittarina. Aina kun vanha äitini halusi päteä, hän alkoi luetella näitä ranunculuksiaan ja vaccinium myrtiluksiaan, voe voe. Minä en puhu latinaa, vaan selekosuomea ja sillä pitää pärjätä elämässä. Nååå, lite’ svenska o. engelska måst man kunna.

Mitä parhainta vointia Lukijalleni! Mikäli olet saanut rokotteesi, olet hyvässä turvassa vakavalta taudilta. Pienen flunssan nyt voi aina sairastella (sormet ristiin, että välttyisi siltä).

teidän Klara

Hyvä Lukijani,

olen viimeiset puoli vuotta viettänyt Kiitollisuuden Aikakautta keskittyäkseni elämän syvännevesien kirkastamiseen sen sijaan, että antaisin sapen värjätä niitä. Kiitollisuuden Aikakausi liittyy suurempaan perskohtaiseen siivousprosessiin. Se sisältää muun muassa toksisten ihmissuhteiden saneerausta kuten olen jo aiemmin kehuskellut. Kun perusvesiä kirkastaa pääsee kiitollisuus lähemmäs ihoa, nousee kasvoille ja karehtii suupielissä. Eikä tässä vielä kaikki; olen saneerannut myös työolojani ja opetellut ottamaan sorvin ääreltä lomaa. Juuri nyt vietän lomajaksoa. Sen käytän huoltotoimiin eli voimainkeräilyyn, liikkumiseen, nukkumiseen, kirjoittamiseen, läheisten kuulemiseen ja konmarittamiseen. (Viimeisin oli vähintäänkin liioittelua, ellei täytä jo valehtelun tunnusmerkistön).

Kiitollisuuden aikakausi sisältää myös vierailuja pitkäaikaisten, mutta kiireen vuoksi sivuraiteille jääneiden ystävien luokse – antoisaa! Olen näissä yhteyksissä saanut mm. yllytyksen liittyä soittoporukkaan. Toki torjuin ehdotuksen ajanpuutteeseen vedoten, mutta huomaan palaavani siihen ajatuksissani. Itse asiassa aika hyvä idea ja sopisi hyvin perusvesien kirkastamistoimiin: iloa, virkistystä ja vanhojen kavereiden seuraa! Jää nähtäväksi toteutuuko.

###

Iloitsen päivien pitenemisestä ja auringon näyttäytymisestä! Heittäydyin eilen liukulumikengille auringon kuurottellessa himmeänä aavistuksena pilviverhon takana. Välillä kurkki ollaanko Telluksella kotosalla. Kyllä ollaan: hauska nähdä pitkästä aikaa!

Kun se tänään oikoi päivän ensimmäisiä säteitään painelin oitis ladulle. Siellä kävi kuten meikäläiselle usein käy (ja mietin aina miksi!). Laturisteyksessä nimittäin väistin iäkästä siiriäiteerantanen-eeromäntyranta-tyyppistä pariskuntaa. Tulivat laturisteykseen oikealta, jonne olin aikeissa kääntyä. Rouva kuitenkin alkoi rupatella ja tuota pikaa olinkin jo ajautunut auttamisen uhriksi eli hiihtoreittiohjeistuksen kohteeksi. Kannatti ehdottomasti hiihtää suoraan ja käydä tekemässä lenkki Sen-Ja-Sen (minulle tuntemattoman) paikan kautta. Lenkki kyllä sitten palaa näille nurkille. Rouva piirsi sauvalla lumeen oikein lenkin kuvankin väärinkäsitysten välttämiseksi. Minäkin olin tutkinut latukarttaa ja tiesin tarjotun lenkin pituuden, josta heillä kumma kyllä ei ollut käsitystä. Kun kilometrejä oli jo sille päivälle kertynyt, niin suunnitteilla oli enää pieni kurkkaus oikealle. En kuitenkaan tohtinut torpata heidän innokasta ja hyvää tarkoittavaa ehdotustaan.

Läksin puottelemaan toivottuun suuntaan heidän toivotellessaan hyviä hiihtoja. Päästyäni näköetäisyydeltä kysyin itseltäni: mikset sanonut, ettet aio hiihtää tännepäin? No en sanonut, kun olen suomalainen! Niin suomalainen toimintamalli! Erään lähiseudun maan kansalainen olisi kohauttanut harteitaan, nauranut itsevarman ivallisesti ja makeasti ja sanonut sitten vastoin totuutta: ”Olen käynyt siellä jo ajat sitten!”

Ongelmatilanteen ratkaisu? Oikaisin metsän poikki eilisille liukulumikenkäjäljilleni. Reitti oli tämän päivän kapeille pertsasuksille hankala, mutta sitä kautta tiesin pääseväni autolle. Matkalla mietin toimintamallia, mikäli siiriäiteerantanen ja eeromäntyranta tulevat vastaan. Onneksi heitä ei näkynyt.

Yhteenveto: ollaan typerän kiltinkohteliasta väkeä (vain Sauli sanoo julkisesti suoraan miten asiat näkee! Hyvä Sauli!).

###

Taisin viimeksi luvata sanoa jotakin covidista. Tässä tulee pötkönä ajatusriekaleita:

• olin bussissa joulukuussa 2020 ja kuuntelin sivusta keskustelua. Kaksi ihmistä selitti toisilleen kuinka eivät voi käyttää bussissa maskia, kun sen kanssa on niin hankala hengittää. Korostivat, etteivät pelkää sairastuvansa. Puutuin sivusta keskusteluun maski naamassa. Kerroin olleeni ennen bussiin nousua maskin takana 9 tuntia töissä ja maskissa edelleen, sillä maskini tarkoitus on suojata heitä mahdollisuudelta, että uloshengitysilmassani tai mahdollisessa pärskeessäni olisi virusta. Kyse ei ole omasta suojauksesta, sillä siihen tarvitaan venttiilimaski. Toinen heistä toivotti minulle (ystävällisesti) hyvää joulua 😀
• vielä joku vuosikymmen sitten rokotukset oli pakko ottaa, jos aikoi työskennellä sairaalassa. Se koski kaikkia. Kummastelen joidenkin hoitopuolen ihmisten näkökulmaa: kyse on kuitenkin potilaiden suojaamisesta. Kuinka he voivat ajatella, että heillä on nk. parempaa tietoa? Minä en kykene, kun en ole siihen aiheeseen erikoistunut. Lääkärit ovat rokotteen ottaneet mukisematta lukuunottamatta joitakuita nk. erilaisia nuoria, joiden taustoista en mene sanomaan mitään, enkä kaikista tiedäkään. Näitä tyyppejä on tietääkseni vain joitakin kymmeniä, kun lääkäreitä on rapiat 30 000.
• kyllä me tästä selvitään. Ja niin paljon kuin media rummuttaakin pandemian ihmisille aiheuttamaa henkistä pahoinvointia, niin näen / kuulen ja ymmärrän paljon myös tilanteita, joissa pandemia on rauhoittanut ihmisen / perheen elämää ja avannut nk. toisenlaisen elämän mahdollisuuksia. Ihmiset ovat löytäneet asioita, toimintamalleja ja ideoita, joita aiemmassa rytyyttävässä menossa eivät olleen tulleet edes ajatelleeksi.
• harmittelen mediaa, joka toimii kuten media toimii ja kuten on mediafirman tuloksen takia menetteleminen: repii raflaavia otsikoita, hakee kauhuja ja tragedioita, kaivaa ja tonkii löytääkseen jotakin kammottavaa ihmisille kerrottavaksi ja kauhisteltavaksi – ja levikkipäällikkö on mielissään. Kyllä meitä muutoinkin jo ahdistaa ihan riittävästi, kansakuntanakin.

Tässä tuli paljon tavaraa, joten onnittelen Lukijaani, joka pääsi tänne asti 😀 klap-klap klapiti klap! Kuulumisiin Klara The Lomalainen